Rakettikeiun tarina

27 vuotta sitten 1989  Suomi oli harmaa, ankea, ikävä, karu, masentava ja tylsä maa, ja kaksoisplusdepressio oli yleisempi kansantauti kuin kankkuskrapula.

Rakettikeiu oli joskus opiskeluaikanaan (apu koulun äitin kieälen tuki opetusessa) kyllästynyt siihen, että kaiken piti olla raivostuttavan, kuolettavan samanlaista ja samasta muotista:  mainostekstin piti olla ilmotus kieäli opin mukaista ja tulitteiden halvalla ostettuja mutta sitäkin kalliimmalla myytyjä.  Tähän oli nyt tultava muutos ja ihan kerralla kahvaa myöden.  Niinpä Keiu alkoi alusta saakka vetää omaa linjaansa maahantuonnissa.  Tuotteet piti ostaa parasta, ei halvinta ja hinnat oli kohtuullistettava järkevälle, kohtuulliselle tasolle.

1989: Parasta laatua kohtuulliseen hintaan

Mutta marraskuussa 1989  Berliinin muuri kaatui ihan Keiun suunnitelmien mukaan, ja tämän saavutuksensa kunniaksi Keiu alkoi myymään ilotulitteita kolmessa omassa myyntipisteestään:  Turun naapurissa Kaarinassa,  Tampereella ja Hyrylässä.   Keiu myi itse maahan tuomiaan ja katsastamiaan tuotteita, jotka oli käynyt henkilökohtaisesti Kiinassa ja Saksassa (siellä läntisemmällä puolen) tilaamassa ja paikan päällä itse teknisen ja kaupallisen laadun tarkastamassa.  Tavaran piti olla alusta saakka parasta laatua ja kohtuullisinta hintaa.  Kuluttajan todellakin tuli saada vastinetta rahalleen.

Mutta miksi Keiu sitten perusti oman jakelun?  Miksi Keiu ei vanhaan tapaan myynyt kauppiaille, jotka taas jakelivat tavaran tiskin yli kuluttajille?  Myyntiketjun pystyyn polkaisu kun ei käynyt ihan hetkessä eikä ollut ihan ilmaistakaan.  Kyllähän Keiu alussa yrittikin itse reppailla tavaraa ja tarjota sitä muuten hyviksi tuntemilleen kauppiaille.  Jotkut kauppiaat vanhan tuttavuuden perusteella siirtyivätkin Keiu asiakkaiksi, mutta kovin vaikeaa oli.   Kauppiaat kun olivat tottuneet siihen, että tilaavat joltain kolmesta maahantuojasta tulitteet ja pistävät 1 x 50 mm ilmokkeen paikallisaviisiin ”Vuodenvaihteen ilotulitteet meiltä!”

Kuluttajat tulisivat taaskin vanhaan tapaan hakemaan nyssäkän aivan perstanan kalliita raketteja, jotka sitten ammutaan niin, että koko naapurusto tulee katsomaan näitä tuhlareita.  Kauppias palautti myymättä jääneet raketit maahantuojalle ja maahantuoja hyvitti palautukset laskun yhteydessä.  Näin kauppias sai rahansa muutamassa päivässä täysin vaivatta ja riskittä tuplattua.  Tuolloin oli tapana, että mistä tulitteesta kauppias markan maksoi, sen hän kahdella myi.  Tämä oli niin helppoa ja mukavaa, että kauppiaat eivät halunneet ostaa Keiun tavaraa, vaikka olisivat sen saaneet yli 50% halvemmalla kuin aikaisemmin käyttämältään maahantuojalta.

Mainos Turun Sanomissa 27.12.1989
Mainos Turun Sanomissa 27.12.1989

Oman myyntiketjun pystyyn pistämien ei ollut ihan yksinkertaista eikä helppoa.  Siihen aikaan nimittäin ilotulitteiden kauppaluvat haettiin lääninhallituksen pelastustoimiston pelastustarkastajilta samalla menettelyllä, jolla haettiin räjähdysaineittenkin myynti- ja varastointiluvat.  Eli kissanpieruja varstoitiin ihan niin kuin kiukkuisinta dynamiittia olisi varastoitu.  Kaiken lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta Suomen historiassa, että ilotulitekauppaa tehtiin vain tilapäisesti.

Mafiaveljet olivat nyt tekemässä tätä käsikirjoitusta.

Tämä oli uutta varsin monelle pelastustarkastajalle ja palopäällikölle samoin kuin paikallispoliisille, joten ongelmia oli paljon.  Osa ongelmista oli silkkaa asioitten uutuutta, ja tietämättömyyttä, mutta suurin osa pelkää asennetta.  Usein nämä asenteet tuntuivat liittyvän omien tuttavien, kavereiden ja klubiveljien suojeluun.  Mafiaveljet olivat nyt tekemässä tätä käsikirjoitusta.  Oli tilanteita, että Keiu ei saanut lupia tahallisen virkamiesjarrutuksen takia ennen kuin oikeustoimilla uhattuaan.  Täysin Kafkaa, mutta niin järkyttävän totta!

(Erikseen tulkoon sanottua, että Keiun mielestä silloisessa Teknillisessä Tarkastuskeskuksessa (Tekes), jonka suora jatko on nykyinen Tukes – Turvatekniikan Keskus on, oli ja yhäkin on sekä ammattitaitoa että oikeaa, puolueetonta asennetta.)

No,  eipä tupata kun ei tykätä.  Myydään sitten itse.  Keiu todellakin lähti siitä, että laadun tulee olla parasta ja hintojen kohtuulliset.  Esimerkkeinä Keiun hinnoista vs. vallitsevat hinnat (vh)  käyköön seuraavat:  kun vh ilmapommille on 70 mk/ 10 kpl:n rasia, Keiu myi sama rasian kuluttajille hintaan 15 mk.  Kun vh paketille papattimattoja oli 40 mk, myi Keiu saman (mutta parempilaatuisen) paketin kuluttajalle hintaa 10 mk.  Kautta linjan siis Keiu myi kuluttajille tuotteet halvemmalla kuin kauppiaat saivat ne ostaa.  Ankarien  mieleenpalautustun jälkeen Keiun keskimääräiseksi alennusprosenteiksi muisteltiin muitten myyjien suhteen noin 70 %.  Kun vielä Keiulla oli uutta ja ennennäkökuulumatonta tavaraa ja tuttukin tavara järkkykamalyyshalvoin hinnoin, oli jonot myyntipaikkojen edessä parhaimmillaan jopa 200 metriä, ja tavara loppui parissa päivässä.

Suurelta osaltaan ihmiset ymmärsivät tulla Keiulle muodostamaan jonoja Keiun luky-häirijössä kirjotettuitten mainosten takia syystä vuoksi tautta. Väärin kirjoitettu mainos herätti runsaasti huomiota aikana, jolloin sanomalehden oikolukemisen hoitivat oikeat elävät ihmiset eivätkä tietokoneet ja oikeakielisyyden saattoi tarkastaa kielenhuoltotoimiston lisäksi päivän aviisista. Ja kun kerran oli saatu pää auki, oli syytä jatkaa kansan lompakollaan äänestämällä linjalla.

90-luku: Keiun valtaa

1990 myymälöitä oli edellisten lisäksi Raisiossa, Espoossa, ja Vantaalla.   Pommit riittivät hieman paremmin ja koko neljän päivän sesongiksi riitti edes jotain myytävää.

1991 rakennettiin Janakkalaan aivan Riihimäen rajalle rakettivarasto. Tuotteiden käsittely muuttui muka helpommaksi. Keksaisivat sitten määrätä, ettei varastossa saanut käsitellä ilotulitteita kuin kipinöimättömillä pumppukärryillä eikä missään nimessä trukilla tai muilla koneilla.  Kiinalaiset eivät konttitavarassa käyttäneet ollenkaan rahtilavoja, joten joka ikinen laatikko käsiteltiin moneen kertaan käsin ennen kuin tuotteet olivat kuluttajien saatavilla.   Ei tosiaankaan ole helppo nakki roudailla 400 000 kiloa pahvilaatikoita merikontista halliin ja hallista kauppoihin. Varastotyöntekijät olivat kaikki todella riskissä kunnossa olevia miehiä, harrastuksenaan voimailu.  Ei tuossa tuoksinassa ihan vähät voimaxet olisi riittäneetkään.

Myyntipaikkoja avattiin seuraavaksi ja noin 70.  Henkilökunnan haaliminen osoittautui mahdottomaksi.  Kaikki sukulaiset puolitutut, kumminkaimat ja langon orpanan kälyn naton kytyt olivat jo värvätty.  Ratkaisuksi keksittiin paikalliset urheiluseurat. Kunnat olivat lopettaneet seurojen avustukset ja porukat tarvitsivat talkootyötä paikkaamaan rahanreiät. Vuosittain toistuva lyhytaikainen työ, jossa tarvittiin paljon porukkaa, oli reippaille urheiluporukoille ihan omiaan.

1991 kansa ryntäsi kauppoihin ostamaan ennekuulumattoman kovaa ilmapommia, Thunder Kingiä.  Alkuperäinen ja vain vuonna 1991 myyty ilmapommi oli lataukseltaan todella kova. Vihreä valopallo nousi ilmaan, jossa 4 g flash-paukku melkein tipautti kuun radaltaan. Mitään muuta läheskään vastaavaa ei saanut muista ilotulitekaupoista.  Mutta jo seuraavana vuonna Thunder Kingin latausta pienennettiin yksissä tuumin viranomaisten kanssa hieman alle puoleen, silti se oli niin kova, ettei mitään sellaista ole enää nykyisin markkinoilla.  Halvat hinnat, erikoiset tuotenimet ja Keiukieäli alkoivat erottua omiksi tavaramerkeikseen. Näiden lisäksi itse tuotteet alkoivat erottua selvästi omikseen.  Kissanpieru, Raaka Peli,  Karjala Takaisin ja Staalinin Urut ovat jo kokonaan omia käsitteitään.  Keiju oli, on ja on olevakin Pars ja halvin!

Vasta 1992 kilpailijat ja ilonpidon vastustajat tosissaan heräsivät.  Ja perisuomalaiseen tapaan eivät tietenkään parantaneet omaa toimintaansa, laatuaan ja hintojaan, vaan aloittivat häiriökampanjan nimettömillä ja nimellisilläkin ilmiannoilla kaikkien mahdollisten viranomaisten kautta.  Lukuisat kirjeet ja asiattomat kantelut lääninviranomaisille, kunnanhallituksille ja turvatekniikan keskukselle veivät keiuporukoiden tehokkaasta työajasta pois kuukausia.   Tämä häiriö- kiusa- ja varsin korkeallekin ulottunut haittakampanja sai niin kuvottavia ja absurdeja piirteitä, että se vaatisi ihan oman sata sivuansa, että sitä edes hiemankaan saisi pinnalta raapaistua.    Anekdoottina muistetaan, miten Espoon myyntipistettä vastaan tehtiin ilmianto juuri silloin käyttöönottotarkastusta tekevälle palopäällikölle siksi, että myyntipiste muka oli laiton ja luvaton. Ilmianto tehtiin puhelimella Espooseen ihan Oulusta saakka, terveisiä vain!

1992 Keiu alkoi järjestelmälliseen suoramainontaan.  Mustavalkoinen kaksipuolinen moniste ilmestyi Vantaan Kaivokselassa ja Myyrmäessä, kaikki sen lukeneet järkyttyivät, ja erään lukijan hamsteri sittemmin synnytti kaksipäisen vasikan, mutta myymälöiden edessä taas oli sadan metrin jonot.  Keiu oli taaskin pars ja halvin ja kansa kiitti tästä rupeamalla Keiun vakiasiakkaaksi.   Tuo suhde on jatkunut monien, monien kanssa jo toisessa sukupolvessa.

1993-1998 kuluivat tuoterepertuaaria uusittaessa ja lakimuutoksien kourissa.  Ensimmäinen värillinen koko maahan jaettu suoramainoslehtinen ilmestyi 1995. Painos 1,6 miljoonaa kun kotitalouksia oli karvan päälle 2 miljoonaa.

1996 Astui voimaan pommikielto, mitään maassa pamahtavaa paukkua tai ilmatykäriä ei saanut enää myydä. Alkuperäiset omistajat myivät firman pois 1995, mutta kaikki jäivät jonkinlaiseen työsuhteeseen. 1998 tulivat Tukesilta uudet määräykset ilotulitteisiin, laki oli ankarin maailmassa. Yli puolet aiemmin myydyistä tuotteista kiellettiin ilman mitään siirtymäaikaa.

Millenium: Myrskyä ilmassa

1999 Millenium – suuret odotukset. Rakettikeiun myyntipisteiden määräksi vakiintunut n. 150 myymälää, osa pieniä ”kioskeja” tyyliin kaksi miestä, hiace ja kaappi, toiset yhdeksän ilotulitekassan MEGA myymälöitä. Ilotulitemyyjien määrä oli tasaiseti noussut koko 90-luvun lopun ja milleniumina ilotulitteita oli myynnissä joka paikassa. Ilotulitemyyntipisteiden määrä lähes kaksinkertaistui. Kuluttajille kun ei kuitenkaan oltu annettu yhtään enempää palkkaa tai muutakaan ylimääräistä rahaa vuosituhannen vaihtumista varten,  jäi tuo kerran vuosituhannessa tapahtuva vuosituhannen vaihtumistapahtuma melkoiseksi pannukakuksi.  Rakettikeiun myynti nousi 15 %, kulut paljon enemmän. Muille kävi vielä paljon huonommin, Milleniumin vuoksi ilotulitefirmoja meni Suomessa ja maailmalla konkurssiin iso nippu. Suomessa Pyrostar Oy ajautui Millenium-virheiden vuoksi Rakettikeiun omistukseen.

2000 Rakettikeiu aloitti Pyrostarin tuotteiden tukkukaupan, tuotteita toimitettiin Halpahalliketjuille, pienille urheilukaupoille ja Teesille. Monelta pieneltä paikkakunnalta etenkin pohjoisessa lopetettiin Rakettikeiun myyntipiste ja annettiin ”tilaa” Pyrostarin jälleenmyyjille.  Tämä stragedia (keiutermi, joka tarkoittaa ”traagisella tavalla pieleen mennyt strategia”) osoittautui stragediaksi.  Kauppiaat saivat hetkellisen piristysruiskeen toimintaansa, mutta eivät edelleenkään satsanneet myyntiin, markkinointiin tai henkilökunnan koulutukseen. Rakettikeiun stragediaksi valikoitui olla mieluummin paras kuin suurin.

2001 Rakettikeiulta ilmestyi uusi käänteentekevä ilmapommi Leijonalaukaus. Thunder King -tyyppiset ilmapommit olivat siihen aikaan surkeita surkeita, myyjät kilpailivat pelkästään hinnalla. Thunder King sytytettiin se tuhautti jotain ilmaan ja poks, tähti-oksennus ehkä olemattomalla rätinällä aukesi taivaalle. Kurjaa ja tylsää, määrä korvasi olemattoman laadun. Leijonalaukaus avasi taivaalle ison halkaisijaltaan 25 metriä olevan tähden, jyly oli mahtava. Tuotteen lanseeraus valtakunnallisella TV kampanjalla, jossa kotivideokameralla tehty realistinen kuvaus oli hitti! Sadat tuhannet myydyt pommit toivat laadun takaisin tulitteisiin. Keiutytöt korvasivat vuosia rakettikeiun mannekiinina toimineen Uuno Turhapuron, Karita Tuomola, Jenni Räikkönen ja Jaana Pelkonen esittelivät turvaohjeet ja arvottavat palkinnot.

2003 Uudet Gold Collection tulitteet valloittivat koko maailman. USA:sta alkanut laatutuotteiden valloitus saapui Suomeen. Suomeen räätälöityihin suurimpiin ja parempilaatuisiin tulitteisiin tilattiin efektien kemikaalit Italiasta.  Tällöin värit, ajoitus, rytmitys ja muu toiminta on tuotteissa optimaalisen hyvä,  Italialaisista tuotteista valmistetut efektit ladattiin Kiinassa ja toimitettiin Suomeen, globalisaatio jyrää meitin! N  Gold Collectioniin kuuluvat tulitteet itse asiassa ovat näytösilotulitteita – siis ammattilaatua –  mutta kuitenkin kuluttajien saatavilla. Kolmen padan setti Mäyräkoira ja vaikuttava ilmapommi GC Thunder King tulivat kestohiteiksi.

2003-2008 Uutuuksia putkahtelee vuosittain, Eko-munakranaatti poisti turhat muoviosat suosikki tuotteesta. Enää ei keväällä tarvitse kahlata vihreissä muovikuorissa. Kehittely aloitettiin jo 1998 ja vasta 2003 onnistuttiin rätinäefekti puristamaan pelletiksi siten, että tuloksena oli rätinä eikä pamaus. Ensimmäisissä pelleteissä crackling massa puristettiin yhteen lehmänsonnan kanssa. Efekti toimi, mutta hajuhaitta oli melkoinen. Markkinoille tätä todellista tuplaefektipommia ei ennen jatkokehittelyä päästetty, nykyään tuotetta myydään joka puolella maailmaa enemmän kuin vanhoja muovikuorellisia munakranuja. 2007 Ilotulitedirektiivi määritteli Eurooppalaisen standardin ilotulitteiden valmistukselle ja markkinoille saattamiseen. Markkinoille tuli luonnollisesti ensimmäisenä Rakettikeiun Bling Bling pata vuodeksi 2009. Se oli ainoa kilon pata markkinoilla ja Tuotekehitystyö keskitettiin näihin tuotteisiin ja sen parhaimpina esimerkkeinä Astronomia paketissa käytetyt vain 75 g pyromassaa sisältävät raketit sekä isot padat kuten Auerwaara, Karjala Takaisin ja Hurmuri. Vuonna 2012 maahantuontia yhdistettiin Suomen ilotulitus Oy:n kanssa siten, että kestosuosikit säilyivät valikoimissa ja määriä saatiin nostettua suuremmiksi ja hintakilpailukykyä parannettua.

Tuo yhteistyö Suomen ilotulitus Oy:n kanssa päättyi 2015 ja johti valitettaviin istuntoihin oikeus-saleissa. Maksamattomat palkat, provisiot ja vuokrat sekä erimielisyydet tuotteiden vaatimuksenmukaisuuksissa ja laatutasossa tekivät yhteistyön Keiun puolelta mahdottomaksi. Tätä kirjoittaessa oikeusjutut ovat kaikki kesken, aikanaan sitten nähdään mitä tuosta yhteistyöstä jää muuta kuin hyvät naurut. Tätä ei todellakaan voi tehdä dollarinkuvat silmissä, tai voihan ilotulitteita myydä siten mutta ei rakettikeiua. Vuonna 2016 on päästy tilanteeseen, jossa kaikki Rakettikeiun tuotteet ovat CE-hyväksyttyjä ja jokaista tuotetta myydään useammassa Euroopan maassa. Jotkut ovat Keiun omaa suunnittelua ja toiset taas muiden yhteistyökumppaneiden jo hyviksi havaittuja.

Tästä on hyvä jatkaa omaperäistä ja hauskaa taivalta nauravan ruudin kanssa…